Vihdoin alkaa olla projektien suma valmistumassa, muutama pieni muokkaus vielä ja valmista on. Mistäkö puhun? Päätin tehdä puvun lakkiaisiini mikäli ylipäätäänvalmistuisin, alkuviikosta valmistuminen varmistui(toki tiesin jo etukäteen että kaikki läpi menisi). Lottorivi jolla tuo ajaton valkolakki päähäni istutetaan on C C C M. Ironista, ainoa aine jonka epäilin hylätyksi tulevan palasi takaisin magna cum laude approbaturina lautakunnasta. Eli ylioppilas tuli minustakin.
Koska halusin itseni näköisen puvun valmistujaisiini päätin suunnitella ja tehdä puvun itse. Pitkien kynäilysessioiden jälkeen alkoin luonnos tulevasta puvusta muotoutua. Ideoita ja innoitusta hain aina 1920-luvulta lähtien, joskin eniten vaikutteita puku sai 50-luvun kellohameista korkealla vyötäröllä. Suunnitelman valmistumisen jälkeen oli aika kaavoittaa ja hankkia kankaat. Jos jotain inhoan ompelussa ja käsitöissä yleensäkin on se juuri kaavoitus. En tiedä mistä tämä inhoni johtuu sillä kaavoittaminen ei järin vaikeaa ole. Ehkä inho juontaa juurensa ala-asteen käsityötunneille jolloin oli pakko jokainen viiva kaavoista jäljentää ja silti itse työ meni aina pilalle. Vanhemiten olen oppimut muokkaamaan kaavoja oman ruumiinmallin mukaiseksi sillä yksi ei sovi kaikille. No pukuni kaavoitus oli hieman hankalaa sillä minulla ei ollu valmista mallia mistään joten oli pakko alkaa alusta, matematiikasta.
Matematiikka ja käsityöt? Kuka olisi uskonut että oisin näin kiitollinen geometrian tunneista ja siitä olisi joskus vielä _oikeasti_ hyötyä. Koska mekon helma osasta oli tarkoitus tulla kello oli luonnollista lähteä ympyrägeometrian avulla mittaamaan miten paljon kangasta tarvitsisin. 2πr osottautui hyödylliseksi, vinkiksi matematiikan vihaajille: kyllä, siitä mitä ilmeisimmin oikeasti ON hyötyä.
Mekon ompeluvaihe sujui verkkaiseen ja koko mekon tekemiseen uhrautuikin yhteensä vain noin 2 päivää. Olen vaikea ihminen ja tietenkin halusin pukuuni myös huivin koska haluan verhota hartiat, lisäksi huivi tekee puvusta mielestäni hieman juhlavamman. Juhlapukuliikkeissä tuo noin 2,5m pitkä kangassuikale saattaa maksaa jopa 50€. Opiskelijana halusin säästää tässäkin, keksisin sille rahalle parempaakin tekemistä. Ostin ohutta mustaa 'verhokangasta' mitä ilmeisimmin sifonkia 3m ja tästä huvista maksoin 15€. Tee-se-itse osoittautui jälleen valmista halvemmaksi. Tosin jos ei satu olemaan kovinkaan pitkäpinnainen kannattaa hankkia valmis huivi tai nakittaa joku muu ompelemaan puolestaan, sifonki on uskomattoman vaikeaa ommeltavaa liukkautensa vuoksi.
Kaikkiaan omasta mielestäni upea ja uniikki valmistujaispuku tuli maksamaan noin 50€ kun mukaan lasketaan huivi. (Halusin tosin pelata varmanpäälle ja ostin kangasta muutaman metrin ylimääräistä. Jätin tämän jämäpalan laskuista pois.) Aikaa kului 2päivää eli suunnilleen sama aika kun juokset kaupasta toiseen itkun kanssa etsimässä sitä täydellistä pukua jonka itsellesi haluat ja hintakin on halvempi valmispukuihin verratessa. Tokihan käsityö aina maksaa, mutta koska puku tulee itselle niin ilollahan siihen panostaa.
Enää vain odottelemaan h-hetkeä ja siivoamaan kotia että juhlat kehtaisi pitää. Pikkuleipien väsäystä seuraavana vuorossa, ehkä siitäkin episodista tulossa tarinointia jos tarve vaatii.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti