Voikukkafobia?

Itselläni ei mitään ole juuri mitään voikukkia vastaan, joskin isälläni tuntuu olevan sitäkin enemmän. Kun voikukka kauniina kesäpäivinä päättää kukkia keskellä nurmea on se heti revittävä juurineen pois. Ei sillä että siitä olisi jotain harmia tai vaaraa, se on vain nypittävä pois. Tilanne olisi ehkä siedettävä jos nurmialue olisi pieni ja voikukkia max. 10kpl, mutta kun nurmialue muistuttaa pientä niittyä ja voikukkia enemmän kuin kymmenen neliömetrillä, alkaa miettiä onko tästä nyt mitään hyötyä?

Voikukkafobian syy ei ole vielä selvinnyt, ehkä se johtuu vain vihasta keltaista väriä kohtaan, ehkä siitä että se ei sovi nurmikkoon, mutta miksi tehdä asia niin vaikeaksi että nyppiä ne yksitellen? Kun helpompaa oisi vain ajaa voikukat nurin ruohonleikkurilla. Itse en ole juurikaan puutarhaihminen, tai lähinnä mielikuvani kauniista puutarhatsa rajoittuvat kauniiseen kivikkoiseen ja hyvin minimalistisen zen tyyppiseen puutarhaan ja pieneen yrtti istutelmiin parvekkeella. Jos jotain kasvia vihaa niin paljon että haluaa siitä täysin eroon eikö kaikista helpoin ratkaisu olisi luopua vaikka siitä nurmesta mihin se kasvaa. Olkoon voikukka vihan syy sitten mikävain, alkaa inho voikukkia kohtaan nousta myös minussa, ei siksi että ne ovat siellä nurmikossa, päin vastoin. Inhoni voikukkiin johtuu siitä että minä ja siskoni olemme aina ne jotka revimme voikukkia nurmesta vuorotellen. 

Jos tästäkään ei ole muuta oppinut, niin ainakin arvostamaan hetkeksi sitä että ei asu talossa jossa on iso piha. Eli ainakin hetken kerrostaloasuminen kuulostaa hyvältä idealta.