Vähiin käy ennen loppua

Tarkalleen ottaen kasvatuslaitosta, jota myös lukioksi kutsuvat, on jäljellä yhteensä 10 aamua. Joskin itselläni luku on vain 3. Lopullisen, ainakin oletetun päämäärän saavuttaminen pistää väkisinkin miettimään, mitä järkeä tässäkin oli?

Täytyy myöntää että lukio kasvatti ja nykyään voi pitää itseään jopa aikuisena teinin sijaan, mutta mitä muuta lukion käynnillä saavutti kuin valkoisen koppalakin ja paperin käteensä. Ironista kyllä, itselläni lukioon meno johtui suuresti pakkomielteestä tuohon koppalakkiin mutta osaksi myös siitä että en tiennyt mille linjalle oisin ammattikouluun mennyt. Jokin viikko ajassa taaksepäin mentäessä pyysin veljeni valkolakkia lainaan, kokeillakseni miltä keväällä tulisin todennäköisesti näyttämään. Hämmästyksellä ei ollut rajaa kun huomasin, että en näytä edes siedettävältä ko. kotsa päässä. No, ehkä arvonimi 'ylioppilas' ja maininta tutkinnosta cv:ssä hyödyttävät tulevaisuudessa jotain, joskin hyöty tuntuu melko pieneltä nyt kun seuraa sivusta niitä ystäviä jotka valitsivat ammattikoulutuksen ja ovat valmistumassa ammatteihinsa ja siirtymässä työelämään. Saman aikaisesti kun itse valmistut et miksikään ja opiskelijan karu arki on vasta pitkälti edessä päin.

Ehkä lukio ei tuntuisi niin hyödyttömältä, jos ei tietäisi että omaa kiinnostusta vastaavaan ammattiin kouluttautuminen tietää 'amikseen' menoa. Lukiolaisesta ja ylioppilaasta ammattikoululaiseksi on mielestäni melko karu pudotus, vaikka ammattikoulutusta suuremmassa arvossa pidän kuin lukiokoulutusta. Positiivista on kuitenkin se että ammattikoulussa olo aika enemmän kuin puolittuu lukion käynnin jälkeen, mutta siltikin jää häviölle. Aika nielaista tämä katkeruus, ainakin tiedän mikä on vakion derivaatta, ehkä sillä vielä jossain tietovisassa miljoona voitetaan.