puolimatka

Hyvää huomenta Suomi, hyvinkö pyyhkii?

2009-08-04T08:09:00.002+03:00

Ja näin se käy! Unirytmi on siis torstaina alkavaa arkea varten jo hyvin korjauksessa, vaikka melkolailla myöhään meninkin nukkumaan eikä uni meinannut edes tulla. Kun on harrastanut lusmuilua ja 'arki' on puuttunut elämästä viimeisen 6kk on unirytmikin kerennyt kääntyä päälaelleen jo useasti. Torstaina tämäkin tulee muuttumaan. Tiedossa arkea seuraavalle 2 vuodelle lähes joka päivälle. En lukion jälkeen hetkeen uskonut tätä sanovani, mutta oikeastaan kaipaan kouluun... Ennemmän kuin itse koulua kaipaan sen mukanaan tuomia sosiaalisia kanssakäymisiä ja oppimista. Lukiossa käytäntö jäi pieneksi ja teorian pänttäämistä suoritettiin enemmän kuin tarpeeksi, toivon että tämä muuttuu hieman siirtyessäni opiskelemaan ravintolakokiksi. Käytäntö kun on lähempänä sydäntäni kuin kirjat, vaikka lukeminenkin on varsin mukavaa.

No, ehkä on hieman liioittelua sanoa että olen vain lusmuillut. Vaikkakin viimeinen 2viikkoa on mennyt nopeaan ja lusmuilua on paljon tullut harrastettua. Olen kuitenkin saanut jotain aikaankin. Vietimme kaverini polttareita tässä yksi viikonloppu, haastetta riitti sillä perinteistä suomalaista polttareiden kaavaa emme voineet käyttää, sillä morsiammen toive oli " ei alkoholia ja nolatkaa minut kunnolla". Päänvaivaa tämä teetti sillä kumpikaan, ei kaaso eikä morsiusneito haluaisi ikinä itseään nolattavaksi polttareissaan. No ohjelma keksittiin ja polttarit vietettiin hyvässä hengessä. Sittemmin olemme morsiusneidon kanssa kuluttaneet pieniä päitämme hääleikkien merkeissä ja nekin alkaa olla lapasessa. Ainoa mikä puuttuu on oma puheeni ja senkin toivon saavani tänään tehtyä.

Näin. Bloggausta heti herättyäni aamukahvin kera, voiko olla parempaa?

Vanhenemista ja kriiseilyä

2009-07-16T16:19:00.003+03:00

Viimeinen viikko on sisältänyt tunneskaalaa laidasta laitaan. Välillä on toimeentulo ja päälle kaatuvat rästityöt ovat ajaneet itkun ja murtumisen partaalle. Toisinaan elämä on ollut pelkkää ilakointia ja nauramista.
Tämä viikko antoi myös aiheen juhlia. Vanhenin jälleen kerran vuodella. Jälleen olen vuoden lähempänä kuolemaa ja saavutukset ovat jääneet melko vähäisiksi toistaiseksi.
Uuteen asuntoon sopeutuminen on sujunut hyvin. Olen asettunut jo hyvin aloilleni lukuun ottamatta vaatteita jotka edelleen pitävät matkalaukkua säilytyspaikkanaan. Ehkä ne kuluvan viikon aikana päätyvät jollekin järkevälle paikalle todellista säilytystä varten.

Kotiutumista

2009-07-09T23:50:00.003+03:00

Nyt on torstai. Viikko on mennyt suht nopeasti yrittäessä sisäistää että täällähän sitä nyt asutaan. Tänään on tullut lähinnä siivottua toisen kämppiksen kanssa kun toinen lähti Helsinkiin. Käytiin läpi kaikkia megaturhuuksia mitä yleiset tilat ovat vuosien saatossa syöneet, kuten 2005vuodesta lähtien aikakausilehtiä, ruotsiksi. Elämäni on keskittynyt siis nykyään noin 10neliötä + parveke, keittiö ja kylpyhuone. Tilat eivät ole suurensuuret mutta ei tarvitsekkaan. Nyt kun on jo hieman kerennyt kotiutua ja yhteinen sävel kämppisten kanssa on löytynyt on helppo aloittaa "normaalia" arkea Jyväskyläläisenä.

Vaatekaappitilaa ei ole vielä kerennyt järjestyä, se vaatisi lisää siivousta joten sitä ehkä hieman myöhemmin. Keittiö on tällähetkellä suorastaan loistavassa kunnossa ja tultiin Timon kanssa tulokseen että ensimmäistä kertaa hetkeen keittiönpöydän ääressä voi edes harkita syövänsä. Oman data-centerini olen pystyttänyt keittiönpöydälle, sillä minulla ei ole vielä omaa pöytää. Mutta kunhan jaksaa tehdä pienen kiertoajelun kirppiksellä, niin eiköhän sitäkin ala sitten löytyä.

Viikonloppuna pitää lähteä käymään kotona töissä, mutta sitten taas kämpille. Huomenna perjantaina oma kulta tulee sa-intistä viikonloppuvapaalle joten mukava nähdä, ja matka on lyhyempi kuin mitä kotoa matka olisi. Enempään ei jaksa taas keskittyä, joten jos sitä hieman jotain iltateetä joisi ja alkaisi vaikka jonkun leffan siivittämänä nukkua.

Nopeaa toimintaa

2009-07-04T14:11:00.002+03:00

Sain asunnon mitä hain, onnellisena siitä alkoi pakkaaminen sillä muutto tulikin nopeammin kuin oletin. Torstaina iltapäivällä saatiin vuokrasopimukset kirjoittettua ja maanantaina käyn hakemassa asunnon avaimet ja vien tavaroita. Tavarat on tällähetkellä isossa läjässä huoneessani ja mietin mitä kaikkea tarvitsen ja mitä en kun huoneen koko on mitä on ja asunnossa asuu jo 2 ennen minua. Aloittaisi siitä että veisi laukullisen vaatteita ja sängyn, hieman astioita ja veitsiä yms keittiökrääsää (oli siellä tai ei, omistani en luovu).

Tämä oli tällainen pikapäivitys, muutto kun pitää kiireisenä niin sitä sitten jatkamaan taas. Lisää tiedossa kun muuton myötä ehkä hieman olo rauhoittunut jo ja shokki ei ole enää niin valtava.

#pulina @ Quakenet- miitti Jyväskylä 30062009

2009-07-01T11:28:00.002+03:00

En tiedä onko miitti enää oikea sana kuvaamaan pulinalaisten tapaamisia, valtaosaa voi jo puhtaasti sanoa kavereiksi, ja mukaan eksynyt muutama ystäväkin jo. Puhuttakoon nyt miitistä selvyyden vuoksi. Virallisesti tapaamisemme aloitimme keskipäivällä, Tällöin paikalle olivat saapuneen Hupakko, Hekez, Gerry, Passenger, Canfly sekä minä, Niffu. Miitti lähti puistossa naureskelusta ja keskustelusta josta nälän yllättäessä siirryttiin 'sikailemaan' Subwayhin. Sikailu tässä tapauksessa tarkoittaa vaan sitä että paahdettua subia on lähes mahdoton syödä.

Tankkaamisen jälkeen miittipoppoomme pyöri kaupungilla ja kävi Gerryn ja Canflyn kämpillä josta tallattiinkin hieman selittämättömästä syystä harjun päälle jonne uusi leiriytyminen tapahtui. Naureskelu ja juttujen kertominen senkun jatkui äänekkäästi ilakoiden aiheuttaen samalla yleistä pahennusta vanhemmassa ikäpolvessa lenkkipoluillaan. Puistoon kaupungin keskelle siirryttiin takaisin kun puhelimet alkoivat soida, miitti saisi lisää osanottajia. Kottis saapuisi paikalle ja myöhemmin myös operaattorimme Mustikkasoppa ja Rolle sekä tietenkin heidän 3kuukautta vanha Lotta tyttärensä.

Kun kaikki olivat yhdeksi kasaksi kokoontuneet opeteltiin viittomia, hyödyllisiä tottakai sekä räpsittiin paljon tilannekuvia. Myös pienoinen Camerabattle käytiin Rollen ja Passengerin kesken, voittaja jäi epäselväksi, pääasia että kaikilla oli hauskaa. Porukan kuopus Lotta ihmetteli ihmispaljoutta kelliessään pyyhkeellä ringin keskellä ja pulinalaiset ihmettelivät ja viihdyttivätkin Lottaa parhaansa mukaan. Miitti päättyi kun osalle alkoi tulla aika lähteä kotiin päin ja kun Lotta-neiti ilmoitti nälästään.

Pähkinän kuoressa, miitti oli onnistunut, kaikilla oli hauskaa ja veikkaampa että näitä tulee kesänmyötä vielä lisääkin. Kiitos kaikille miittiin osallistuneille, otetaanhan toki toistekin?

Antoisia sesonkeja

2009-06-30T01:36:00.003+03:00

Pientä väsymystä nyt mestoilla, mutta päivä on ollut vähintään 100% antoisa joten ei haittaa. Tällä hetkellä vaikutan hyvän ystäväni sohvalla ja päivä toi mukanaan muun muassa kuvaussessarin joka oli sekin antoisa. Mallina meillä toimi Kottis, jonka minä sitten stailasin ja PassengeR sekä Arto hoitivat kuvaus puolen. Kottiksen poikaystävä ja minä sitten avustimme flassien kanssa ja kaikessa muussa mitä mieleen juolahti.

Kuvaus sesongit venähtivät melkein yhteentoista, joten pakattiin kamat ja lähdettiin. Nälkähän jo tässä vaiheessa yllätti matkaajat ja Grilli 21:n sipulirenkaat dipillä ja tuopilliset kuvaajiemme kanssa rentoutti mukavasti ja hoiti nälän pois ja mielenkin optimaaliseen rentouteen joka on hieman järkkynyt jännityksen vuoksi mutta pian jännityskin on poissa. Pientä mieltä jännityksellä on järkyttänyt 'huominen' (kello on jo 2 joten ei voi oikeen puhua huomisesta enää) asuntonäyttö. Kämppä on vasta remontoitu, sijainti on suorastaan loistava ja vuokra rikollisen halpa muihin verrattuna. Mikä siis mättää, sen näemme näytössä, sillä lähes poikkeuksetta tuollaiset asunnot viedään käsistä.

Nyt voisi hetken ensin tutkailla Passen kuvankäsittely urakointia ja sitten ehkä ottaa hetken unta, sillä virkku pitäisi olla klo 8. Hyvää yötä kansalle, huomiseen.

pitkä kuuma kesä, tai ainakin kuuma

2009-06-27T20:19:00.003+03:00

Luontoäiti ei taida tuntea sanaa kohtuus. Jos ei ole tuskaisen kuuma sataa vettä kuin esterin perseestä, minne jäi kultainen keskitie? No ihan mukava että välillä on edes lämmintä, mutta kun auringon pavonta ja rajattoman rusketuksen hankinta ei kuulu omiin harrastuksiini niin mitä helteellä sitten tekee kun voimat ei riitä oikeen muuhun kuin makoiluun.

Tiistaina olisi asuntonäyttö, jota odotan kuin kuuta nousevaa. Jännittäväähän se on kun muuttuu viimeinkin todeksi(toivottavasti) se muuttokin. Kämppä jota menen katsomaan on kolmen solu, ihan keskustasta erittäin hyvältä paikkaa. Toivottavasti pääsisi siihen. Sijainti on parempi kuin hyvä eikä ole hinnallakaan pilattu.

Ajatukset ei jaksa nyt pysyä kasassa joten pientä levytystä ennen viimeistä työvuoroa.

Juhannuksen taikaa

2009-06-18T18:50:00.003+03:00

Niin on taas tulossa kauan odotettu keskikesän juhla, juhannus. Oma juhannus kuluu osittain töissä, perjantai-lauantai yö mitä luultavimmin melko tiukkaa settiä, oluen laskemista hanasta ja drinkkien vääntöä. Lauantai päivällä suuntanani on Jyväskylä, jossa loppu viikonlopun sekä vielä maanantain aion viettää, riippuen miten nopeasti yöpaikkani haltija minuun hermostuu (TERQI! Kottikselle ja Kottiksen miespuoliselle ukkelille) Oma perheeni suuntaa ilman minua tuttavaperheen mökille, en valita, oma rauha on mukavaa ja töiden takia en mukaan kuitenkaan olisi päässyt. Juhannus ystävien kanssa kaupungissa kelpaa minulle paremmin kuin hyvin, joskin hieman saattaa harmittaa että osa kavereista ja mieheke viettävät poikienjuhannuksen mökillä reippaasti kaupungin ulkopuolella. No, en ole niuho joten viettäkööt poikien juhannuksen, Kottis ja minä vietämme sitten varmaan eräänlaisen akkojenjuhannuksen, who knows..

Juhannukseenhan perinteisesti kuuluu tanakka humalatila ja juhannustaiat. Jokainen tietää miten tuo juhannushumala ja krapula hankitaan mutta juhannustaikojakin on moneksi. Soveltaminen ei ole kiellettyä joten jos sopivan konttausmatkan päässä ei ole kaivoa josta kurkata tulevan siipan kasvojen kuvaa niin yhtähyvin sen voinee korvata lätäkön tai likakaivon kiertämisellä, tai vaikka pullon, neste kuin neste, eikös se niin mene? Ja 7kukkaa tyynyn alle taian jossa luonnon kukkivia kukkia tulisi kerätä voi varmasti korvata sillä että katkoo muutaman margetan naapurin parvekkeen kukkaistutuksista ja tunkee ne tyynyn alle, tai sitoo päähänsä sillä juhannuksena ei tosiaan tiedä mistä viimeinen leposija löytyy, harvemmin se kuitenkin sänky on.

Pienet viimeiset vinkit heille jotka juhannuksen juhlintaan ovat kirmaamassa, varatkaa mukaan paljon vettä ja b-vitamiinia ne kuulemma taltuttavat krapulan suht hyvin.

Elämä edessä

2009-06-18T00:39:00.003+03:00

Muutama päivän ajan ilmassa on ollut pienoista pään hajoamista ilman mitään järkevää syytä. Ehkä on vain hyväksyttävä että näitä oloja tulee ja menee, liekkö jännitys ja stressi tai ikävä mutta ohi menevää yhtälailla. Tapasin tänään hyvän ystäväni ensimmäistä kertaa pariin viikkoon, kaikki olot katosivat kuin tuhkana tuuleen hyvässä seurassa kaakaon ja paninin kanssa ihmetellen elämää ja mietiskellessä tulevia, ja tietenkin juoruillessa, sitähän naiset tunnetusti parhaiten tekevät.

Kun yleinen paha mieli oli kadonnut oli mukava keskittyä siihen mitä kaikkea hyvää elämässä sattuu olemaan. Pohdimme asioita mitä jäisimme kaipaamaan 'entisestä elämästämme', sillä fakta on että muutoskohta on tullut. Mikäli ei tähän mennessä ole kerennyt itsenäistymään saati aikuistumaan tulee kaikki viimeistään nyt kerta heitolla. Olen ihan onnellinen ettei minua ole kasvatettu hattaratäytteisessä tammitynnyrissä piilossa maailmalta, eipähän tule shokkina että ihmiset ovat kieroja ja elämä kovaa. Vastuu omasta elämästä siirtyy viimeistään tässä elämän vaiheessa kaikki itselle. En väitä ettenkö itsekin toisinaan saattaisi kotiin kaivata, tai ystävälle tai äidille soittaa itku kurkussa paniikissa miten jonkin asian teen tai kun on yksinäistä. Mutta onneksi kaupungissa jonne elämäni suuntautuu seuraavaksi, minulla on jo paljon ennestään tuttuja ihmisiä ja suhteellisen hyvä 'tukiverkosto' joten täysin tyhjänpäälle en tipu. Yksin eläminen saattaa aluksi tuottaa ongelmia koska olen tottunut menoon ja meteliin kun äänekkäästä ja isosta perheestä olen lähtöisin. Onneksi elämisen äänet voi korvata vaikka musiikilla. Ehkä hiljaisuudessakin oppii elämään kunhan siihen ensin tottuu.

Uutuuksia

2009-06-15T23:40:00.002+03:00

Päivittäminen on taas hieman jäänyt muutamastakin syystä, mutta tässä tätä nyt taas olisi, uutta merkintää. Viimeisten päivien ajan olen potenut pientä tekemisen puutetta. Asia kuitenkin sai korjauksen melko nopeasti kun innostuin tekemään ystävä pariskunnan tyttärelle mekkoa. Vaaleanpunaista samettia ja pellavaa yhdistelemällä sain aikaan varsin soman pienen mekon pikku tytölle, ja mekko onkin muuten valmis lukuunottamatta muutamaa nappia jotka pitäisi vielä ommella. Myös toista projektia annettiin käsieni ulottuville, mieluinen sekin yhtälailla. 50-luvun tyyliä jäljittelevä pin up mekko lyödään tulille jahka haluttu kangas löydetään, kirkkaan punainen valkoisilla palloilla, eli varsin chic mekko on tulossa jahka kangas saadaan.

Ompelun lisäksi piirtäminen on vienyt taas aikaa. Uuden Wacom intuos4 M:n kotiuduttua oli aika opetella piirtäminen täysin uudestaan. Piirtoalustalla piirtäminen eroaa melkolailla tavallisesta lyijykynän heiluttelusta, mutta nopeasti myös tämän laitteen käyttöön tottuu. Omalle pikku wacomille annan laadusta pisteitä 10+, valittamista ei ole ja uusia ulottuvuuksia löytyy enemmän kuin paljon. Kuvia ei ole vielä kauhean montaa kerennyt tulemaan, koska olen vielä jokseenkin hidas piirtämään piirtopöydällä. Jo piirtämiäni kuvia voi löytää kuitenkin Galleriastani.

Lisäksi uutta pienen elämäni tienoilta, opiskelupaikka varmistui ja sen myötä muutto. Hotelli- ja ravintola alalle suuntaa nyt tie ja uuteen asuinkaupunkiin muuttokin on pian hyvinkin ajankohtainen. Onneksi ainoa asia mikä uuteen asuntoon pitänee hommata on leivänpaahdin ja joitakin siivousvälineitä. No ehkä olen hieman aikaani edelle. Voisin odotella ensin asuntohakemuksen vastausta ja tarkastella hieman myös yksityistä tarjontaa. Edistymistä muuttopuuhissa ja ompeluharrastuksen tiimoilta pian lisää, mutta tässä kaikki tällä erää.

Voikukkafobia?

2009-06-03T20:56:00.002+03:00

Itselläni ei mitään ole juuri mitään voikukkia vastaan, joskin isälläni tuntuu olevan sitäkin enemmän. Kun voikukka kauniina kesäpäivinä päättää kukkia keskellä nurmea on se heti revittävä juurineen pois. Ei sillä että siitä olisi jotain harmia tai vaaraa, se on vain nypittävä pois. Tilanne olisi ehkä siedettävä jos nurmialue olisi pieni ja voikukkia max. 10kpl, mutta kun nurmialue muistuttaa pientä niittyä ja voikukkia enemmän kuin kymmenen neliömetrillä, alkaa miettiä onko tästä nyt mitään hyötyä?

Voikukkafobian syy ei ole vielä selvinnyt, ehkä se johtuu vain vihasta keltaista väriä kohtaan, ehkä siitä että se ei sovi nurmikkoon, mutta miksi tehdä asia niin vaikeaksi että nyppiä ne yksitellen? Kun helpompaa oisi vain ajaa voikukat nurin ruohonleikkurilla. Itse en ole juurikaan puutarhaihminen, tai lähinnä mielikuvani kauniista puutarhatsa rajoittuvat kauniiseen kivikkoiseen ja hyvin minimalistisen zen tyyppiseen puutarhaan ja pieneen yrtti istutelmiin parvekkeella. Jos jotain kasvia vihaa niin paljon että haluaa siitä täysin eroon eikö kaikista helpoin ratkaisu olisi luopua vaikka siitä nurmesta mihin se kasvaa. Olkoon voikukka vihan syy sitten mikävain, alkaa inho voikukkia kohtaan nousta myös minussa, ei siksi että ne ovat siellä nurmikossa, päin vastoin. Inhoni voikukkiin johtuu siitä että minä ja siskoni olemme aina ne jotka revimme voikukkia nurmesta vuorotellen.

Jos tästäkään ei ole muuta oppinut, niin ainakin arvostamaan hetkeksi sitä että ei asu talossa jossa on iso piha. Eli ainakin hetken kerrostaloasuminen kuulostaa hyvältä idealta.

Välikuolema

2009-06-02T21:12:00.002+03:00

Tekee yllättävän hyvää olla tekemättä yhtään mitään, tai no lähinnä mitään hyödyllistä. Auringossa levyttäminen kera satunnaisten ystävien toimisi paremmin kuin hyvin seuraavalle parille viikolle. Harmillista että ystävät liitävät siellä sun täällä lähes kaikki. Tiedossa siis auringon palvontaa yksin.

Olin zairaan nopea liikkeissäni ja tilasin jo itselleni uuden rakkauden, Wacom intuos4, a5. Palan halusta päästä kokeilemaan sitä ja tsiigaamaan millaista jälkeä tulee.

Nyt mielenkiinto kirjoittaa on hieman vähäinen. Väsymys meinaa painaa, juhliminen on yllättävän rankkaa. Parin päivän bileputki tuntuu kostautuvan yleisenä laiskuutena kovinkin pitkään. Onneksi ei ole mitään muuta kuin aikaa seuraavan 2viikkoa. Sitten hieman duunia väliin ja toivottavasti kämpän etsiskelyä jo 2viikon kuluttua.

Välikuolema jatkukoon vielä. Ainakin pari päivää.

Over 'n' out

2009-05-31T21:06:00.002+03:00

Se ois nyt sit ohi virallisesti. En ole opiskelija, enkä edes työtön. Pieni kriisi mitä sitä tässä ollaan kun ammattiakaan ei kuitenkaan ole. Seuraava viikko tulee olemaan melko haasteellinen paketti kaiken kaikkiaan. Mitä missä ja milloin ovat kutakuinkin avainkysymykset joihin vastausta etsitään.

Vaikka pienellä kauhulla yo-juhlia odotinkin sujuivat ne hyvin. Vieraita oli, paljon. Lahjoja, rahaa ja rehuja tuli niitäkin... paljon. Seuraavana listalla taitaakin olla sitten saumurin ja piirtopöydän osto. Josko sitä saisi sillä hieman tulevaisuuden rahantuloa turvattua. Mutta nyt allekirjoittanut suorittaa pienen välikuoleman sillä juhliminen on rankkaa vaikka se hauskaa onkin.

That's it. Over 'n' out.

Posti kulkee, Kusti polkee.

2009-05-26T11:56:00.003+03:00

Äskettäin kipittelin innokkaana tarkistamaan postin josko valintakoekutsuja olisi jo laatikkoon tippunut. Ei ollut valintakoekutsuja. En ikinä saa postia, poikkeuksena Cosmopolitan lehti ja Suuri käsityölehti kerran kuussa tai kahdessa, toisinaan luukusta kolahtaa puhelinlaskukin mutta ei mitään sen jännempää. Tänään sain kuitenkin 5 kirjettä. Prosentuaalisesti mieluisten kirjeiden määräkin oli hyvä sillä vain yksi oli "ei toivottu" joskaan silläkään ei ole enää mitään väliä kun en koulumatkatukea tarvitse. 4 muuta kirjekuorta sisälsi ihmetyksekseni kaikki rahaa. Yhteenlaskettuna summana 130€. Tapahan se on tämäkin ylioppilasta muistaa ja ihan mieluinenkin tapa. Saumurin hinnasta puuttuu enää ~370€.

Mitähän Kusti huomenna laatikosta tipauttaa? Toivottavasti niitä kauan odotettuja valintakoekutsuja. Hermot alkaa jo kiristymään kun kutsuja ei kuulu....

Viunaa, stressiä ja ruokaa eli hyvät juhlat tulossa

2009-05-25T23:13:00.000+03:00

En olisi koskaan uskonut sanovani tätä, mutta paniikin omainen stressi painaa myös minunkin mieltäni. Ei sillä että se olisi mitenkään outoa, äitini stressaa yhtälailla ja melkeinpä samasta syystäkin. On uskomattoman vaikea koota kaikki rakkaat ihmiset samaan paikkaan samana päivänä, jokaisella on omat menot ja suunnitelmat ja kaikki pitäisi ottaa huomioon. Samalla kun stressi ihmisten kyydeistä, menemisistä ja tulemisista hajottaa ylioppilaan pääkoppaa, pitäisi myös miettiä mitä tarjoillaan ruisnappien ja croissanttien kanssa, riittävätkö kakut ja mitä booliin laitetaan. Onneksi pieni baarimikko harrastus/työ auttaa boolin kanssa. Mikäli kaikki päättää mennä mönkään voi tämä juhlakalu riipaista ainakin kovan kännin.

Ihmisten joustavuus hermojeni kanssa helpottaa kummasti ja näinkin stressaantuneeksi ihmiseksi toimin ihmeen järkevästi. Ilmeisesti toimin stressaantuneena paljon järkevämmin kuin tavallisesti, teen vain järkeviä asioita ja teen ne huolellisemmin kuin tavallisesti. Pitäisi varmaankin olla stressaantunut useammin. Joskin muuten olo on kokoajan suorastaan kauhea. Toivottavasti stressi nyt kuitenkin helpottaa lauantaihin mennessä.

Ruokapuoli on hoidettu kutakuinkin kuntoon. Ja jokaiselle pitäisi löytyä jotaki, rääpiäisetkin kestävät luultavasti useamman viikon ruokamäärästä päätellen. Menu sisältää ruokana pariisinperunoita ja palvattua hirveä punaviinikastikkeella. Viherpipertäjä ystävilleni olen varannut soijatäytteisiä paprikoita. Leipänä ruisnappeja ja croissantteja, yrttivoi ja avokadolevite toimivat niiden kanssa. Salaatteja päätin tehdä 3, makarooni-, viher- ja savukala-riisisalaatti. Lisäksi kasvis- ja lihavoileipäkakut tulevat pöytää täyttämään. Kahvipöytää koristaa täytekakut ja suklaa-appelsiini juustokakku jonka hieman omalla reseptillä kasaan väsään. Jo kuuluisiksi tulleita lusikkaleipiä tulee kahvipöydässä myös olemaan.

Boolejakin on useampi siltävaralta että joku loppuu. Itse käytän mallorcan variaatiota boolissa mikä tarkoittaa 1:1 vodkaa ja sour apple likööriä, plandiksi spriteä ja vähän viscyä riippuu tietty miten makeaa boolista haluaa. Joukkoon sitten lime ja sitruuna viipaleita ja jäitä niin eikös siinä jo boolia olekin. Toista boolia en ole vielä päättänyt mutta se tulee mitä luultavimmin itse kehittämäni drinkin pohjalta eli karpalomehua, spriteä ja tässätapauksessa käytän mansikkavodkaa kun en muuten haluamaani löytänyt.

Jospa sitä tästä lähtisi juhlat käyntiin. Huomenna tiedossa hieman vielä siivoilua ja lusikkaleipien täyttöä vadelmahillolla. Toivotaan että tämä riittää.

Epäolennainen pirteys

2009-05-22T12:53:00.000+03:00

Äkilliset innostuksen puuskat ovat valloittaneet muuten niin jopa tylsähköt päiväni. Yleensä ideoiden tulva vain pyörii päässä, viimeaikoina niitä on päätynyt toteutukseen asti. Johtuneeko tämä virkeys sitten suurista määristä kofeiinia mitä olen nauttinut vai elämänasenteen muuttumisesta. Tiedä häntä mutta mukava kun on tekemistä ja jotain saa aikaiseksikin ilman hampaiden kiristelyä ja itkua.

Hetkittäiset siivousvimmat eivät olisi voineet parempaa aikaan sattua kun valmistujaispirskeisiin on aikaa viikko. Mutta liekko sitten kaikista hyödyllisintä kun iskee himo pestä kylpyhuoneen kaakelit, kun vieraat tuskin kylpyhuoneessa juhlivat. Voisihan sitä booli-centerin kylppäriin laittaa niin ainakin uteliaat palkittaisiin tai saisi viettää pienessä piirissä private bileitä.

Innostuksen puuskat ovat johtaneet myös pakkomieleteeseen blogata. Tämän blogin lisäksi on suunnitteilla toinenkin blogi josta enemmän juttua kun ollaan projekti kunnolla tulille saatu. Hieman spoilausta silti, tuleva blogi on 3 ihmisen yhteinen ylläpidon kohde ja edes aihetta paljastamatta voin kertoa että todella hupaisaa ja hyödyllistä settiä on luvassa. Idearikasta neppailua med ystävät. Kannattaa siis tutustua siihen blogiin sitten ilmestymisen myötä. Itsellä ainakin on ollut mukavaa kirjoitella jo hieman tekstiä säilöön siltävaralta jos tämä energisyys päättää kesän alussa hävitä.

Jokin aika tutustuin vahingossa deco-den nimiseen askartelumuotoon. Ideat vaikuttivat tyylisuunnasta hauskoilta ja somilta, joskin tekojalokivien ja vaaleanpunaisen glitterin viljely ei omaan tyyliin istukkaan. Olen jo jonkin aikaa halunnut kokeilla paljettien kanssa työskentelyä, ehkä deco-den antaa ideoita myös tämän mieliteon toteuttamiseen joskin paljetit, ruusut ja somisteet tulevat mitä todennäköisimmin olemaan mustia tai valkoisia. Tätä sitten kun aika antaa myöten ja materiaa löydän. Nyt huomion pitäisi keskittyä portfolion tekemiseen loppuun joskin juuri tästä en saa otetta. Muutama kuppi kahvia lisää ja kokeillaan sitten uudestaan.

Niffu kiittää ja kumartaa jälleen ja siirtyy hinkkaamaan pesuhuoneen seiniä hetken mielijohteen vuoksi.

Pikkuleipien ihmemaa.

2009-05-22T00:59:00.000+03:00

Kun on näpertänyt yhteensä kilon taikinan lusikkaleipiä oppii vihaamaan pikkuleipien tekoa, tai ainakin arvostamaan heitä jotka tekevät niitä satoja tai jopa tuhansia kappaleita. Itse tekohan ei ole vaikeaa, vain aikaa vievää. Onneksi sain apua pikkusisareni ystävältä, näpertäminen sujuikin nopeammin huonon huumorin kirmatessa pitkin ilmoja. Pikkuleipiä väsätessä mietin eikö tätäkin voisi tehdä helpommin? Muutaman idean pieneen luistamiseen keksin tosin silloin joutuisi luopumaan lusikkaleiville ominaisesta muodosta.

Niille jotka haluaisivat itsekin näperrellä jotain pientä sadepäivänä voin ohjeen blogin kylkeen heittää. Mutta en ota vastuuta menetetyistä hermoista tai hampaiden kiristelystä. Kuten kaikessa menee hetki kun hoksaa jutun jipon ja löytää hyvän tyylin tehdä lusikkaleipiä perinteisellä menetelmällä.

Vinkki nro 1: Valitse pikkuleipien tekoa varten mahdollisimman säännöllisen mallinen lusikka jossa on syvä lusikkapesä mutta kuitenkin tarpeeksi pieni. Valmiit keksit hieman kohoavat ja leviävät uunissa soodan ansiosta mitä ilmeisemmin.

Vinkki nro 2: Ota viereen pieni kuppi tavallisia vehnäjauhoja jossa voit lusikkaa kastaa taikinan tarttumisen estämiseksi. Itse hoksasin tämän vasta kuin olin noin 1/3 taikinasta tehnyt. Lopputaikina menikin huomattavasti vaivattomammin ja pikkuleivistä tuli kauniimman mallisia.

Vinkki nro 3: Pyöritä taikinasta ohut pötkylä josta leikkaat samankokoisia paloja. Pyöritä tämän jälkeen pienistä taikina paloista mantelin muotoisia ja suunnilleen samankokoisiakin palleroita. Tämäkin turhalta tuntuva toiminta nopeuttaa keksien tekoa ja kekseistä tulee samankokoisia. Kun pikkuleivänpuolikkaat liimataan toisiinsa hillolla on huomattavasti esteettisemmän näköistä kun kumpikin puolikas on edes suunnilleen saman kokoinen.

Nämä vinkit toivottavasti auttavat alkuun, loppu tulee kokeillessa. Hyvän ohjeen lusikkaleipiin löysin Hellapoliisi.fi sivustolta. Mikäli näpräys innostaa tai kahvipöytä tarvitsee hyvän ja nätin pikkuleivän eikun leipomaan.

Matemaattinen Ylioppilasjuhlapuku

2009-05-21T16:11:00.000+03:00

Vihdoin alkaa olla projektien suma valmistumassa, muutama pieni muokkaus vielä ja valmista on. Mistäkö puhun? Päätin tehdä puvun lakkiaisiini mikäli ylipäätäänvalmistuisin, alkuviikosta valmistuminen varmistui(toki tiesin jo etukäteen että kaikki läpi menisi). Lottorivi jolla tuo ajaton valkolakki päähäni istutetaan on C C C M. Ironista, ainoa aine jonka epäilin hylätyksi tulevan palasi takaisin magna cum laude approbaturina lautakunnasta. Eli ylioppilas tuli minustakin.

Koska halusin itseni näköisen puvun valmistujaisiini päätin suunnitella ja tehdä puvun itse. Pitkien kynäilysessioiden jälkeen alkoin luonnos tulevasta puvusta muotoutua. Ideoita ja innoitusta hain aina 1920-luvulta lähtien, joskin eniten vaikutteita puku sai 50-luvun kellohameista korkealla vyötäröllä. Suunnitelman valmistumisen jälkeen oli aika kaavoittaa ja hankkia kankaat. Jos jotain inhoan ompelussa ja käsitöissä yleensäkin on se juuri kaavoitus. En tiedä mistä tämä inhoni johtuu sillä kaavoittaminen ei järin vaikeaa ole. Ehkä inho juontaa juurensa ala-asteen käsityötunneille jolloin oli pakko jokainen viiva kaavoista jäljentää ja silti itse työ meni aina pilalle. Vanhemiten olen oppimut muokkaamaan kaavoja oman ruumiinmallin mukaiseksi sillä yksi ei sovi kaikille. No pukuni kaavoitus oli hieman hankalaa sillä minulla ei ollu valmista mallia mistään joten oli pakko alkaa alusta, matematiikasta.

Matematiikka ja käsityöt? Kuka olisi uskonut että oisin näin kiitollinen geometrian tunneista ja siitä olisi joskus vielä _oikeasti_ hyötyä. Koska mekon helma osasta oli tarkoitus tulla kello oli luonnollista lähteä ympyrägeometrian avulla mittaamaan miten paljon kangasta tarvitsisin. 2πr osottautui hyödylliseksi, vinkiksi matematiikan vihaajille: kyllä, siitä mitä ilmeisimmin oikeasti ON hyötyä.

Mekon ompeluvaihe sujui verkkaiseen ja koko mekon tekemiseen uhrautuikin yhteensä vain noin 2 päivää. Olen vaikea ihminen ja tietenkin halusin pukuuni myös huivin koska haluan verhota hartiat, lisäksi huivi tekee puvusta mielestäni hieman juhlavamman. Juhlapukuliikkeissä tuo noin 2,5m pitkä kangassuikale saattaa maksaa jopa 50€. Opiskelijana halusin säästää tässäkin, keksisin sille rahalle parempaakin tekemistä. Ostin ohutta mustaa 'verhokangasta' mitä ilmeisimmin sifonkia 3m ja tästä huvista maksoin 15€. Tee-se-itse osoittautui jälleen valmista halvemmaksi. Tosin jos ei satu olemaan kovinkaan pitkäpinnainen kannattaa hankkia valmis huivi tai nakittaa joku muu ompelemaan puolestaan, sifonki on uskomattoman vaikeaa ommeltavaa liukkautensa vuoksi.

Kaikkiaan omasta mielestäni upea ja uniikki valmistujaispuku tuli maksamaan noin 50€ kun mukaan lasketaan huivi. (Halusin tosin pelata varmanpäälle ja ostin kangasta muutaman metrin ylimääräistä. Jätin tämän jämäpalan laskuista pois.) Aikaa kului 2päivää eli suunnilleen sama aika kun juokset kaupasta toiseen itkun kanssa etsimässä sitä täydellistä pukua jonka itsellesi haluat ja hintakin on halvempi valmispukuihin verratessa. Tokihan käsityö aina maksaa, mutta koska puku tulee itselle niin ilollahan siihen panostaa.

Enää vain odottelemaan h-hetkeä ja siivoamaan kotia että juhlat kehtaisi pitää. Pikkuleipien väsäystä seuraavana vuorossa, ehkä siitäkin episodista tulossa tarinointia jos tarve vaatii.

Krooninen laiskuus

2009-04-14T15:17:00.000+03:00

Kirjoittaminen tänne ja muuallekin on meinannut vähän jäädä, kevät tuli ja krooninen laiskuus iski. Kirjoittamattomuus ei suinkaan johdu siitä ettei mitään olisi tapahtunut ja elämä olisi tasapaksua puuroa, päin vastoin. Tuntuu että kaikkea tapahtuu kokoajan ja vauhdilla, ettei kerkeä itsekään mukaan. Tässä muutama asia jotka on aikaani syönyt.

Järjestyksenvalvojan peruskoulutus.

32 tuntia lakipykäliä, ea-koulutusta, voimankäyttöharjoituksia, paloharjoituksia yms. mielenkiintoista ja tarpeellista. Koulutus on tällä hetkellä noin puolessa välissä, mutta materiaalin opiskelu täydessä vauhdissa. Suomen laki kun ei ole maailman selkeimmällä kielellä kirjoitettu... Sinällään kummaa koska laki on tehty ihmisiä varten, mutta sen tulkitseminen on jokseenkin päätä särkevää touhua. Välillä pitää tulkita pilkkua viilaten ja välillä luetaan niin pahasti rivien välistä että ei koko touhussa ole mitään järkeä.

Yleisesti aikaa on vienyt kodinhoito, tämä ei toki ihmeellistä ole mutta koko muun perheen lähdettyä lomailemaan pohjoiseen jäin itse talovahdiksi. Tekemistä on riittänyt, isosta talosta kun ei siivoaminen kesken lopu. Olipa tuo viikko lomaa itsellekin vaikka en lapin tunturimaisemiin matkannutkaan. Oli mukavaa viettää aikaa ihan yksin itsensä kanssa, joskin välilä pään hajoaminen oli lähellä, seurallinen persoona kun olen. Kavereidenkaan kanssa ei juurikaan aikaa tullut vietettyä, kun he puolestaan olivat kukin tahoillaan, suurinosa eri kaupungeissa ja osa ulkomaillakin. Hellyyttävä suomen pystykorvamme piti kuitenkin minulle seuraa röhnöttämällä vieressä sohvallani rapsutettavana ja kerjäämällä ruokaa jokaisen mahdollisuuden tullen.

Aikaani vie tietysti myös työ. Pääsiäispyhät olivat tänä vuonna mukavemmat kuin viime vuonna. Yöt selvittiin lähestulkoon täysin ilman tappeluita tai yhteenottoja. Perjantai ja lauantai kuluivat vilkkaissa tunnelmissa ja ihmisiä oli mukavasti liikenteessä, pitkästä aikaa olin lauantaiyön plokkaamassa. En edes muistanut että se oli noin hauskaa(väenpaljouden seassa sokkeloiminen on yllättävän hauskaa painavien lasiprikkojen kanssa). Sunnuntaina asiakkaita oli ilmeisesti hieman verottanut ystävämme herra Koistinen, toiset kutsuvat häntä krapulaksikin ja rakkaalla lapsellahan on toki monta nimeä.

Lähes poikkeuksetta illat klo18-> ovat kuuluneet tuoreelle parisuhteelle, laatuaika kun on kaikki kaikessa. :D Henkilökohtainen este Suomen puolustusvoimia kohtaan kyllä välillä nousee kohtuuttomaksi, mutta kaikkeen tottuu. Pitipä tämäkin fakta mainita vaikka ei sillä kellekään muulle kuin minulle ole ehkä väliä, paitsi joillekin ehkä selvisi syy siihen miksi en vastaile viesteihin yms. muutamaan tuntiin iltaisin. :D

Ehkä siinä tärkeimmät tällä erää. Lisää tekstiä tiedossa kun aikaa ja asiaa löytyy taas enemmän.

Sitten kun ! -empäs jaksakkaan

2009-02-27T13:34:00.000+02:00

Ennen kuin lukuloma alkoi, ajatteli että sitten lomalla on aikaa tehdä sitä ja tätä. Sitten lomalla menen sinne ja tänne, ja varmasti teen kaikki rästityöt kun on aikaa ja luen kirjoituksiin joka päivä. Lukulomaa on kulunut ilmeisesti 2viikkoa, en ole kauhean hyvin pysynyt laskuissa kun jokainen päivä on uusi lauantai, enkä ole saanut aikaseksi mitään.

Lukulomaa on jäljellä viikko ja sen jälkeen edessä on äidinkielen esseekoe. Esseekoe ei aiheuta minkäänlaista paniikkireaktioa minussa, mutta lähestyvä matematiikan ylioppilaskoe sitäkin enemmän. Olisi ehkä kannattanut lukea eikä vain pohtia tekevänsä niin. Onneksi on vielä aikaa lukea ja pohtia.

Kokeita enemmän stressia aiheuttaa uusi koulu, muutto ja työpaikka, tai no lähinnä sen puuttuminen. Eikö olisi millään mahdollista ilmoittaa kesätyöpaikoista hieman aiemmin kuin viikkoa ennen töiden alkamista toukokuussa? No ei auta ipittää, töitä, koulupaikkaa, ja muuttoa odotellessa...

Vähiin käy ennen loppua

2009-02-02T21:46:00.000+02:00

Tarkalleen ottaen kasvatuslaitosta, jota myös lukioksi kutsuvat, on jäljellä yhteensä 10 aamua. Joskin itselläni luku on vain 3. Lopullisen, ainakin oletetun päämäärän saavuttaminen pistää väkisinkin miettimään, mitä järkeä tässäkin oli?

Täytyy myöntää että lukio kasvatti ja nykyään voi pitää itseään jopa aikuisena teinin sijaan, mutta mitä muuta lukion käynnillä saavutti kuin valkoisen koppalakin ja paperin käteensä. Ironista kyllä, itselläni lukioon meno johtui suuresti pakkomielteestä tuohon koppalakkiin mutta osaksi myös siitä että en tiennyt mille linjalle oisin ammattikouluun mennyt. Jokin viikko ajassa taaksepäin mentäessä pyysin veljeni valkolakkia lainaan, kokeillakseni miltä keväällä tulisin todennäköisesti näyttämään. Hämmästyksellä ei ollut rajaa kun huomasin, että en näytä edes siedettävältä ko. kotsa päässä. No, ehkä arvonimi 'ylioppilas' ja maininta tutkinnosta cv:ssä hyödyttävät tulevaisuudessa jotain, joskin hyöty tuntuu melko pieneltä nyt kun seuraa sivusta niitä ystäviä jotka valitsivat ammattikoulutuksen ja ovat valmistumassa ammatteihinsa ja siirtymässä työelämään. Saman aikaisesti kun itse valmistut et miksikään ja opiskelijan karu arki on vasta pitkälti edessä päin.

Ehkä lukio ei tuntuisi niin hyödyttömältä, jos ei tietäisi että omaa kiinnostusta vastaavaan ammattiin kouluttautuminen tietää 'amikseen' menoa. Lukiolaisesta ja ylioppilaasta ammattikoululaiseksi on mielestäni melko karu pudotus, vaikka ammattikoulutusta suuremmassa arvossa pidän kuin lukiokoulutusta. Positiivista on kuitenkin se että ammattikoulussa olo aika enemmän kuin puolittuu lukion käynnin jälkeen, mutta siltikin jää häviölle. Aika nielaista tämä katkeruus, ainakin tiedän mikä on vakion derivaatta, ehkä sillä vielä jossain tietovisassa miljoona voitetaan.

Intohimona tekstiilit

2009-02-01T16:37:00.000+02:00

Kuten he jotka minut 'irl' tuntevat, tietävät, että rakastan turhanpäiväistä näpertelyä ja askartelua. Kuvataide kokonaisuutena, mutta lähinnä piirtämisenä on lähellä sydäntä, kuitenkin ennen kaikkea tekstiilit.
Tekstiilitaide, neulominen, kutominen, ompelu ja suunnittelu, suorastaan täydellistä. Tälläkin nimenomaisella hetkellä allekirjoittanut hoitaa samaan aikaan viittä hieman suurempaa projektia, joista ystävän vanhojenpäivä- puku lienee suurin mainitsemisen arvoinen.

Äskettäin sain suuren määrän kankaita sekä kaikkea oheissälää haltuuni ja ideoitakin löytyisi vaikka muille jakaa, vaan en jakele. Ainoa mikä minulta puuttuu tässä inspiraation ja materian täyteisessä elämässäni on aika. Tunnit vuorokaudessta eivät tunnu riittävän millään kaikkeen mitä mieli haluaisi tehdä. Asia olisi toki toinen, jos koulun lisäksi ei tekisi kolmea työtä ja 500 erilaista oheisprojektia. Mutta mistä luopua ensimmäisenä, kun kaikki mitä koulun lisäksi tekee, tuntuu enemmän harrastukselta kuin työltä?

Ehkä tarvitsisin kunnollisen ajankäyttösuunnitelman elämälleni, tosin hyöty siitä olisi melko minimaalinen, sillä olen huono noudattamaan mitään omaa kehittämääni suunnitelmaa tai kaavaa. Ellei sitten kyseessä ole jonkun vaatteen kaava.

Ehkä tekstiilistä tulee joskus vielä työni, tai vakava harrastus(jota jo itsessään voi työksi kutsua). Mutta lienee parempi kuitenkin ennen haaveilua hoitaa nuo viisi projektia pois alta ennen 13.02.2009, huvittavaa että deadline kaikille projekteille on suunnilleen sama. Onneksi työ pitää kiireisenä ja mielen virkeänä.
Kohta kangasvuorta, ja sen yli!

Pieni suuri päätös

2009-01-31T21:26:00.000+02:00

Jokainen joutuu joskus tekemään päätöksiä, tässä minäkään en ole poikkeus, mutta miten tehdä päätös muuttamatta puolta elämäänsä? Yksinkertainen "kyllä" voi muuttaa kaiken, samoin kuin "ei". Joskaan "ehkä" ei ole sekään loistava ratkaisu.
Kaikessa hämäryydessään onko ihminen tuuliajolla erilaisten kysymysten ja vastausten välillä. Jokainen kysymys luo uuden tilaisuuden muuttaa elämäänsä, jokainen vastaus muuttaa sitä enemmän tai vähemmän.
Oletetaan että näin on. Tällöin, kuinka käy ihmisten jotka eivät halua muuttaa elämäänsä pysyvästi, päätöksien ja vastausten peruminen kun on vaikeaa, sillä uskon että jokainen teko ja sana jättää jäljen toiseen ihmiseen. Onko jäätävä roikkumaan eri mahdollisuuksien väliin kunnes joku muu päättää puolesta? Tämäkään ei ole loistava ratkaisu, kokeiltu ja huonoksi havaittu. Joka keksii vastauksen kysymykseen Suuresta pienestä päätöksestä, kertokoon sen toki, olisi kiinnostavaa tietää ulospääsy ahdingosta ottamatta täydellistä riskiä.
Ehkä riskinotto on paras vaihtoehto, silloin on sentään mahdollisuus saada kaikki, joskin riski menettää yhtä suuri.

Valmis ottamaan riskin?